Vihdoin koitti yksi odottamistamme päivistä - perjantai & Aerosmithin keikka! Valmistauduimme hyvin ja kävimme ennen keikkaa italialaisessa ravintolassa Sagrassa syömässä. Aivan mahottoman hyvää pastaa olikin! Ja persikkasoda oli kovin mielenkiintoisen makuista.
Mahat täynnä suunnattiin kävellen Frank Erwin Centerille, jossa Aerosmith esiintyi. Meillä oli liput varattuna osiosta 60 rivi 40 ja paikka x eli hyvinkin korkealta. Mennessämme rakennukseen sisään, lippujen tarkistuksen jälkeen, pari henkilökunnan jäsentä tuli tarjoamaan meille "vaihtolippuja", joilla pääsisimme "lattialle" nauttimaan keikasta. Vaihdoimme liput näihin (mitä nyt ensin vähän ihmettelimme asiaa) ja uudet paikat löytyivätkin osiosta 1 riviltä 6 - Ei paskempi vaihtokauppa! Eli oltiin n. parinkymmenen metrin päässä lavasta, jos sitäkään. Hyvin näki bändin jäsenet ja koko shown. Lähinnä siinä meidän ympärillä istui jotain VIPpiläisiä..
Lämppärinä oli Cheap Trick, joka veti ihan hyvin. Olihan nekin aika vanhoja ukkeleita, mutta hyvä show oli. Cheap Trickin keikan lopussa Aerosmithin laulaja tuli vielä vetämään jonkun biisin lämppäribändin laulajan kanssa, siitäkös yleisö hullaantui!
Aerosmith aloitti aika hyvin aikataulussa 9.30 pm aikoihin. Ja hieno show oli! Bändi kuitenkin perustettu vuonna 1970, niin johan siinä on ukkeleilla ikää. Silti ovat ikäisekseen kovin hyvässä kunnossa, tuskin tollasta settiä muuten jaksaisivat vetääkään!
Keikka kesti hieman yli puoltoista tuntia yhteensä. Myönnettäköön, että suurin osa biiseistä oli miulle tuntemattomia, en kuitenkaan niin kova fani ole ollut. Lopussa soittivat yhden biisin, jonka tiesin, mutta harmitti kyllä kun eivät soittaneet niitä kaikkein tunnetuimpia biisejään.. Monet meidän lähellä olevasta yleisöstä olivat sellaisia neljä-viiskymppisiä, jotka on varmasti nuoruudessaan kuunnelleet bändiä ja hehän jammailivat ihan innoissaan. Oli siellä kyllä jokunen tosi nuori lapsikin tullut kuuntelee (en kyllä tiedä oliko ihan omasta halustaan..).
Nähtiin myös Steven Tyler (=se Aerosmithin solisti (=laulaja)) soittamassa pianoa (vai oliko se flyygeli sittenkin?). Lopussa katossa "räjähti" ja yleisön päälle lensi valtavasti paperisilppua (=roskaa) ja sehän se vasta hienolta näyttikin. Lopuksi kyllä jäi sellainen fiilis, että oliko se tässä..
Eli kaikki sujui melkeinpä hyvin ja ulos päästiin tosi näppärästi. Siellä seisoi sellainen valkoinen limusiini, joka ei kuitenkaan ollut meille - valitettavasti. Mie siinä sitten vaan ihmettelin, että missäs se meidän limusiini....No ei auttanu muuta kun kävellä kotiin. Ens kerralla sitten!
Yksi kokemus rikkaampana taas!
P.S. Ja kiva kuulla, että SJ lukee tätä miun blogia, niin näkee vähän paremmin mun kuulumisia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti